Antin ja Maija Liisan poika Santeri osallistui aktiivisesti Vetelin suojeluskunnan perustamiseen. Ohessa on katkelma Santerin suojeluskunnan alkuvaiheita käsittelevästä historiikista.

Silloista jännittynyttä mielialaa kuvaa mm. eräänä yönä sattunut tapaus. Keskellä yötä heräsin koputukseen ja avattuani oven huomasin ulkopuolella suuren miesjoukon, joiden etunenässä muistan vielä Juho Pakkalan ja Aato Laasasen. He selittivät, että kylällä on kierrellyt huhu, jonka mukaan tänne on tulossa kasakoita. Tuntui oikein hyvältä tällainen ripeä toiminta keskellä yötä. Epäilin kuitenkin, ettei asiassa olisi perää eikä syytä levottomuuteen. Siksi ehdotin, että kukin menisi kotiinsa ja niin joukko hajaantui.

Nähtävästi oli huhussa kuitenkin ollut jonkunverran perää, koska muutaman päivän perästä sain puhelintiedon Kalle Björkiltä, jossa hän ilmoitti, että sieltä oli juuri mennyt ohi kuusi kasakkaa. Hänen kysyttyään mihin he menevät eivät he olleet sanoneet paikkaa, vaan vastanneet menevänsä 62 km:n päähän Kokkolasta. Hänen laskettuaan oli matka juuri meille. Joka tapauksessa kehoitti hän minua olemaan varuillani niiden kulun takia. Soitin Vetelin keskukseen Janne Järvelle ja kehoitin häntä pitämään silmällä, kumpaa tietä kasakat lähtevät Tunkkarilta, Vimpelin vai Perhon tietä. Kun kasakat olivat saapuneet, ilmoitti Janne Järvi, että ne olivat lähteneet Vimpelin tietä, jonka varrella kotini oli.

Nyt ei meissä, jotka asioista tiesimme ollut epäilystäkään, etteikö matkan määrä olisi minun kotini. Kun sekä asuin- että ulkohuoneisiimme oli kätkettyinä paljon aseita mm. yksi pommilaatikko, tuli nyt kysymys, mitä niille oli tehtävä. Monet kehoittivat minua lähtemään pois kotoa, niin he salaavat, miten parhaiten taitavat, aseiden olemassaolon. Tätä en kuitenkaan katsonut voivani tehdä, vaan tein ehdotuksen silloiselle kotiväelleni, veljentyttärelleni Saima Torpalle (myöh. Puusaari) ja meillä kesävieraana olevalle veljeni vaimolle Lempi Torpalle, että otetaan kasakat aseilla vastaan. Epäröimättä ja innostuneina yhtyivät nämä siihen. Latasin heille kummallekin kiväärin käteen ja neuvoin heitä asettumaan talon porstuakamarin akkunapieliin, josta he hyvin voivat nähdä pihalle. Itse otin kaksi käsikranaattia ja mauserpistoolin ja sanoin meneväni pihan toiselle puolella olevaan talliin. Annoin heille määräyksen, että kun kasakat tulevat, kuten oletin, ja ajavat keskipihalle, niin minä heitän käsipommin heidän keskelleen ja sen tapahduttua he saavat ampua. Laskin, että heidän siinä hätääntyessään voimme tehdä heistä lopun. Ajattelin heille jo hautapaikankin Isonevan lahteen. 

Kasakkain suunnitelmat olivat kuitenkin keskeytyneet. Kulkiessaan Vetelin apteekin ohi olivat he ostaneet spriitä ja alkoivat Hohenthalin majatalossa juopotella. Päihtyneinä he sieltä kuitenkin vielä lähtivät kotiani kohti, mutta noin 800 m:n päässä siitä he tekivät tiellä täyskäännöksen ja lähtivät hulinoiden takaisin Kokkolaan.