Nuorena miehenä Santeri lähti Amerikkaan. Oltuaan siellä nelisen vuotta hän kuuli kotimaastaan saapuneilta siirtolaisilta huhuja jääkäriliikkeestä ja aseellisen toiminnan valmistelusta Suomessa. Santeri päätti palata kotimaahan. Paluumatka taittui Japanin, Siperian ja Venäjän halki.

Saavuttuaan Suomeen Santeri matkusti Helsinkiin, jossa hän tapasi kuuluisan kokkolalaislähtöisen aktivistin Elmo Kailan. Kaila lähetti Santerin Etelä-Pohjanmaalle salaisissa tehtävissä. Veteliin palattuaan Santeri kokosi joukon luotettavia ja isänmaallisia miehiä, joille hän esitti ajatuksen suojeluskunnan perustamisesta paikkakunnalle. Pian Santerin aktiivisen toiminnan ansiosta Veteliin perustettiin suojeluskunta. Vapaussodan alettua Santeri osallistui veteliläisten vapaaehtoisten joukkueenvarajohtajana lukuisiin taisteluihin.

Rauhan tultua Santeri alkoi tarmokkaasti kunnostamaan maatilaansa. Santeri osallistui aktiivisesti kotiseututyöhön ja toimi pitkään Vetelin kotiseutumuseon hoitajana. Kotiseututyön lisäksi hän oli mukana useissa kunnallisissa luottamustehtävissä ja Maalaisliiton toiminnassa ollen mm. puolueen kansanedustajaehdokkaana. Aikalaiset kuvailivat Santeria isänmaalliseksi, aktiiviseksi ja rohkeaksi miehiksi.

Santeri kuoli 19.2.1946 ja Jenny 12.9.1966.