Sukujuhlat ja sukuseuran perustaminen
Tuliset torppalaiset
Tulisuuden lisäksi torppalaisten luonteenpiirteisiin on kuulunut rehellisyys. Raittiutta on arvostettu, mutta usko Jumalaan on ollut tärkeintä. Suunnilleen näin totesi 100-vuotias Arvo Torppa, joka osallistui sukunsa kolmanteen juhlaan 7. ja 8.7.2012 Vetelissä.
Sukutapaamisesta sukuseuran perustamiseen
Ajatuksen ensimmäisestä Antti Kustaa ja Maija Liisa Torpan jälkeläisten kokoontumisesta lausui Jaakko Antti Kustaa Torppa. Idea sai nopeasti kannatusta – olihan meneillään vuosi, jonka kesäkuun 16. päivänä ”Vanhan Antin” syntymästä tulisi kuluneeksi 150 vuotta. Vuosi 2002 oli myös Torpan suvun 400-vuotisjuhlavuosi, sillä Torpan tila perustettiin vuonna 1602. Oskantupaan kokoontunut pienehkö joukko päätti siis kutsua sukulaiset koolle yhteiseen juhlaan tulevana kesänä, 15.6.2002.
Juhlapäivä alkoi lipunnostolla klo 08.00 kaikissa suvun taloissa. Pitkämatkaisimmat sukulaiset olivat kokoontuneet Torpankankaalle, Oskantuvan ja Heikintuvan pihoille seuraamaan lipunnostoa. Jumalanpalvelus Vetelin kirkossa oli sovittu alkavaksi klo 11.00. Kirkkopihaan siirryttiin hyvissä ajoin, sillä sukulaisille oli varattu kynttilöitä omaistensa haudoille vietäviksi.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa kukkien lasku sankarihaudalle sekä Antti Kustaa ja Maija Liisa Torpan haudalle. Ruokailu oli järjestetty koulukeskukseen, minkä jälkeen siirryttiin Veikkolaan klo 14.00 alkavaan varsinaiseen sukujuhlaan. Ohjelma oli korkeatasoinen, suvun omin voimin toteutettu. Tervetulosanat lausui juhlatoimikunnan puheenjohtaja Jaakko Torppa, joka toi puheessan esille Tunkkarin Sanomissakin taannoin käsitellyn kysymyksen Raivaajapatsaan mallista. Jaakon mukaan malli olisi ollut hänen isänsä, Antti Oskari Torppa. Jaakko vitsaili Torpan suvun olevan niin laaja, että Raivaajapatsaskin on sukulainen!
Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa kukkien lasku sankarihaudalle sekä Antti Kustaa ja Maija Liisa Torpan haudalle. Ruokailu oli järjestetty koulukeskukseen, minkä jälkeen siirryttiin Veikkolaan klo 14.00 alkavaan varsinaiseen sukujuhlaan. Ohjelma oli korkeatasoinen, suvun omin voimin toteutettu. Tervetulosanat lausui juhlatoimikunnan puheenjohtaja Jaakko Torppa, joka toi puheessan esille Tunkkarin Sanomissakin taannoin käsitellyn kysymyksen Raivaajapatsaan mallista. Jaakon mukaan malli olisi ollut hänen isänsä, Antti Oskari Torppa. Jaakko vitsaili Torpan suvun olevan niin laaja, että Raivaajapatsaskin on sukulainen!
Illaksi siirryttiin Torppaan, missä sukulaiset kokoontuivat aluksi sukuviirille klo 17.00. Aatos Torppa – nyt jo edesmennyt – kertoi sukuviirin historiasta. Viirissä on vuosiluku 1602, ja se on pystytetty vuonna 1954 marraskuussa. Ilta jatkui Torpan talojen pihalla hyvän ohjelman ja herkullisen iltapalan vauhdittaessa leppoisaa seurustelua.
Kaksi vuotta ensimmäisen kokoontumisen jälkeen, 30.10.2004, pidettiin Antti Kustaa ja Maija Liisa Torpan sukuseuran perustava kokous Vetelin keskuskoululla, ja perustamisasiakirjan allekirjoitti 13 henkilöä. Yhdistysrekisteriin sukuseura merkittiin seuraavana vuonna, 31.8.2005, ja se sai nimen Torpan sukuseura ry.
Seuran tarkoituksena on suvun perinteen säilyttäminen, suvun tietojen kokoaminen ja niiden välittäminen jälkipolville. Tätä tehtävää toteuttavat osaltaan sukuluettelot ja nyt viimeisimpänä sukujuhlassa 8.7.2012 julkaistu veteraaniluettelo. Suunnitelmissa on vielä koota vastaava luettelo suvun lotista. Sukujuhlien, tapaamisten ja kokousten lisäksi sukuseura järjestää myös retkiä. Työn alla on tällä hetkellä suvun veteraanien taistelupaikoille suuntaavan retken suunnittelu.
Toinen ja kolmas sukujuhla
Torpan sukuseuran toinen sukujuhla ja vuosikokous järjestettiin 9.7.2007 Veikkolassa. Vuosikokouksen ja ruokailun jälkeen alkoi juhla, jossa juhlapuheen piti Antti Virrankoski Kauhavalta. Hän on Torpan sukua isoäitinsä Teklan kautta, joka oli Antti Kustaan ja Maija Liisan tytär. Sukujuhlan muu ohjelma oli toteutettu jälleen suvun omin voimin. Tässä juhlassa toteutettiin ensi kertaa sukuhaastattelu, jossa oli mukana mm. nyt jo edesmennyt, äitinsä puolelta Torpan sukuun kuulunut Tapio Tunkkari, Tunkkarin koulun entinen opettaja. Tämänkin juhlan päätteeksi kokoonnuttiin Torppaan.
Kolmas sukujuhla oli aikaisemmista poiketen kaksipäiväinen. Lauantaina 7.7. kokoonnuttiin Oskantuvan ja Heikintuvan, joka muuten on ollut Maija Liisa Torpan lapsuuskoti, talojen pihoille viettämään yhdessä iltahetkeä. Aluksi käytiin sukuviirillä, jonne Oska ja Iikka Torppa laskivat kukat. Yhdessä laulettiin Perintö. Illan aikana nautittiin kesäisiä herkkuja: muttia ja makkaraa! Heikintuvassa oli mahdollisuus seurata filmiesitystä Vetelin elonkorjuusta 30-luvulla. Lapset saivat osallistua vanhan ajan leikkeihin. Läspän museautot olivat pihalla ihailtavina ja osa illanviettäjistäkin oli pukeutunut vanhan ajan asusteisiin.
Sukujuhlaa valmisteleva toimikunta otti yhdeksi tavoitteekseen toteuttaa juhlassa suvun perinteitä. Niinpä tämäkin sukutapaaminen aloitettiin messulla Vetelin kirkossa. Onhan Torpan suvulla aina ollut hyvin läheiset suhteet kotiseurakuntaan. Kirkkoherra Vesa Parpalan, kanttori Juhana Kalliokosken ja suntio Pasi Saaren lisäksi messussa palvelivat pastori Pertti Torppa, Anja-Riitta Timonen, Päivi Rimpiläinen ja Jukka Torppa. Sukukuoro lauloi. Messun jälkeen siirryttiin jo perinteiseen tapaan haudoille. Sankaripatsaalle suvun kukkalaitteen laskivat Paula Sandberg ja Paula Virrankoski, isovanhempiensa haudalle jo satavuotias Arvo Torppa, Liisa Läspä, Maija-Liisa Palosaari ja Marja-Liisa Matikainen.
Juhla-asuiseen Veikkolaan oli järjestetty ruokailu Vetelin maatalousnaisten toimesta. Perinneruokailun jälkeen alkaneessa sukujuhlassa tervehdyssanat lausui sukuseuran hallituksen puheenjohtaja Jaakko Torppa, joka on toiminut kyseisessä tehtävässä koko sukuseuran olemassaolon ajan. Suvun edesmenneiden jäsenten muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Juhlapuheen piti Suomen historian emeritusprofessori Pentti Virrankoski, Torpan sukua isoäitinsä Teklan kautta. Virrankoski kiitti puheessaan Vetelin kaunista jokilaaksomaisemaa, talonpoikaiseen perinteeseen liittyvää henkistä kulttuuria ja säilyttämisen arvoista murrettamme.
Muu ohjelma noudatti suvun perinteitä: ”soitantua ja näytäntyä”! Sinikka Ala-Leppilampi ja Päivi Rimpiläinen musisoivat, sukukuoro lauloi ja sukuteatteri esitti Aaro Torpan kirjoittaman näytelmän Kasakkahyökkäys Torpankanhalle, joka sai juhlayleisön puhkeamaan raikuviin aplodeihin. Näytelmä perustuu tositapahtumiin, joskin mielikuvitustakin kirjoittaja sanoo käyttäneensä mausteena. Näytelmän alussa isänmaallinen Santeri Torppa saa varoittavan puhelinviestin: kasakat ovat tulossa! Vieraitten tarkoitus on Santerille täysin epämiellyttävän selvä. Siksi puolustusta on ryhdyttävä kiireesti järjestämään. Joukot ovat kuitenkin kovin vähissä: vain veljenvaimo Lempi ja veljentytär Saima. Ase- ja ampumakoulutus vaimoväelle on kuitenkin aloitettava välittömästi. Tulisuutta ja sisua riittää tässäkin, kaikki päättyy onnellisesti ja kasakat suuntaavat kohti Kaustista.
Juhlan juontajana toimi Päivikki Torppa. Hän käytti sujuvasti omaa murrettamme toteuttaen näin juhlapuhujan toiveen. Vapaan sanan aikana Olavi Torppa kertoi mukavia juttuja suvun historiasta – niistä tulisista torppalaisista! Jo tervehdyspuheessaan Jaakko Torppa oli esitellyt päivitetyn sukuluettelon ja veteraaniluettelon. Sukuluetteloon on pyritty kokoamaan tiedot suvun jäsenistä, ja siitä käy ilmi, että Antin ja Maija Liisan suku on edennyt jo kahdeksanteen polveen. Sukuseura esittää pahoittelunsa em. luetteloihin jääneistä virheistä. Ilman yhteislauluja Torpan sukujuhla ei tietenkään sujunut. Niitä laulettiin juhlan aikana ja lopuksi tietysti perinteisesti Maamme. Juhlan jälkeen tarjottiin kakkukahvit, ja juttua jatkettiin vielä kahvipöydissäkin.
Itse koin yhteisen juhlamme virkistävänä ja sukulaisuussuhteita vahvistavana. Lisäksi kävi vähän niin kuin sanonnassa ”Aatosta juhla korkein”: juhlavalmistelut antoivat iloa ainakin yhtä paljon kuin itse juhla. Juhlatoimikunnan kokoontumiset, kuoroharjoitukset ja näytelmäharjoitukset olivat hauskoja tapaamisia, sukujuhlia pienoiskoossa.
Kiitokset kaikille juhlavieraille, juhlaa rankentaneille sukulaisille sekä yhteistyökumppaneille!
Pirkko Viisteensaari